03 - Onnea ja vastoinkäymisiä

 Täältä tulee kolmas osa! Tässä kestikin kauemmin kuin kuvittelin, kaksi viikkoa. Pyrin kuitenkin tekemään aina yhden osan viikossa, mutta joskus se saattaa venyä kahteen viikkoon tai jopa yli. Jokatapauksessa, lukuiloa!

 Syksy oli tullut Isla Paradisoon, ja Phoebe istui jännittyyneenä taksin kyydissä, - hän alkoi jo pikkuhiljaa kyllästyä ainiaiseen taksilla ramppaamiseen - sillä hän oli menossa ensimmäistä kertaa Harleyn kotiin, yhdeksi yöksi. Hän ei ollut nähnyt Harleyta kuin kerran sen jälkeen, kun he olivat olleet yhdessä uimalassa. Syy oli se, että Phoebella oli ollut kiireitä töidensä takia, ja Harleylla kuulemma ongelmia Jennin kanssa.

 Kun taksi saapui talon pihaan Phoebe maksoi matkan ja käveli talon eteen. Ja miten hieno se olikaan! Harley oli taatusti todella rikas, kun hänellä oli rahaa tuollaiseen taloon. Phoebe mietti jo, mitähän Harley ajattelisi hänen talostaan, joka oli murju Harleyn taloon verrattuna.

 Hän käveli portille, mutta huomasi yllätyksekseen, että se oli lukossa. Silloin hän muisti, että Harley oli käskenyt hänen mennä takakautta.

 Phoebe meni talon taakse, ja autotallin ovi oli kuin olikin auki. Harley oli taatusti avannut sen häntä varten.

 Kun hän käveli portaita ylös terassille, alkoi sataa. Koko aamun oli ollut pieniä sadekuuroja.

 Phoeben meno kuitenkin keskeytyi, kun hän huomasi silmäkulmastaan liikettä ja kuuli vaimeaa huutoa. Kauhukseen Phoebe huomasi, että Harley ja Jenni riitelivät keittiössä. Riita oli selvästi todella paha ja Jenni näytti suunnattoman vihaiselta.

 Phoebe katsoi vielä vähän aikaa. Hän ei kuitenkaan kuullut heidän puheitaan, koska hän oli liian kaukana. Phoebe ei kuitenkaan viitsinyt mennä ihan ikkunaan kiinni, sillä he olisivat voineet nähdä hänet.

 Lopulta Phoebe ei enää kestänyt katsella heidän riitojaan, joten hän meni nurkan taakse odottamaan. Hän seisoskeli lähellä seinää katon suojassa, jotta ei kastuisi.

 Jonkin aikaa seisoskeltuaan, Harley tuli ulos.

 Hän katseli hetken ympärilleen ja Phoeben huomattuaan Harley meti heti hänen luokseen.
   "Hei", Halrey sanoi vaisusti.
   "Hei"
   "Tulehan sisälle. Täällä on jo niin kylmä. Sade taisi tosin onneksi loppua", Harley sanoi huokaisten.
   "Joko Jenni lähti?"
   "Lähti" Harley sanoi yksinkertaisesti.

 Harely meni sisälle ja Phoebe tuli hänen mukanaan, Phoebe mietti harmissaan, mitähän tästäkin tulisi, kun Harley oli noin vaisu.

    "Voisin ensiksi esitellä sinulle vähän paikkoja", Harley sanoi jo vähän pirteämpänä.

    "Okei, sopii hyvin", Phoebe vastasi, vaikka ei olisi välttämättä halunnut nähdä kaikkia talon hienouksia.

   " Täällä on oleskelutila. Tuossa vieressä on olohuone joten tämä on vähän kuin jatkoa siitä" Harley esitteli. Phoeben huomio kiinnittyi heti huoneen perällä olevaan minijalkapallopeliin.

 Hän menikin heti tutkimaan sitä.
   "Vau, onpa tämä hieno! Olen aina haaveillut tällaisesta" Phoebe sanoi haikeana, mutta ei kuitenkaan uskaltanut alkaa pelaamaan sillä.

    "Saa tähän koskea", Harley naurahti ja tuli Phoeben luokse. Hän alkoi pyörittää pelaajien tappeja.
     "Otetaanko matsi?" Harley kysyi innoissaan, ja hän tuntui jo unohtaneen äskeisen riidan Jennin kanssa.

 Phoebe suostui ilomielin ja he pelasivatkin muutaman erän. Phoebella oli tosi hauskaa. Hän nauroi melkein kokoajan. Harleyn seurassa hän pystyi olemaan oma iloinen itsensä.

 Kun se saivat tarpeekseen pelaamisesta, Harley näytti vielä televisionkatselu tilan. Phoebe katseli haltioituneena ympärilleen.
   "Voi, täällä on niin kaunista!"
   "Suurin osa tavaroista on kyllä Jennin. Minä olen ihan köyhä, olen tällä hetkellä työttömänäkin. Jenni tämän talon osti ja melkein kaikki huonekalut ovat hänen."
Sen kuultuaan Phoebe huojentui huomattavasti. Oli hyvä kuulla, ettei hän ollut ainoa rutiköyhä.

 He kävelivät kohti keittiötä kun Karley kysyi:
    "Onko sinulla nälkä? Tein meille Rottatoullea."
    "Voi kiitos! Tottakai  minä voin syödä sinun tekemää ruokaasi." Phoebe huudahti iloisena.

 Harley kävi hakemassa tekemänsä ruoan ja sillävälin Phoebe katseli keittiötä. Keittiökin oli niin upea, että Phoebe olisi vain voinut unelmoida sellaisesta.

He söivät yhdessä ruokapöydän ääressä.

   "Tämä on taivaallista! Sinähän olet oikea kokki", Phoebe kehui.

 



 Harley yllättyi hänen kehuistaan:
   "No kiitos."

 Syötyään he menivät tutkimaan yläkertaa.
   "Varo portaissa, siinä ei ole kaidetta", Harley varoitti.
   "Mitä, ei ole kaidetta? Miksi, sehän on hengenvaarallinen?"
   "Jenni halusi välttämättä nuo portaat", Harley sanoi hiljaa.
   "Ai." Phoebe vaivaantui aina, kun he puhuivat Jennistä sillä hän ei pitänyt siitä, että Harley oli tavallaan tälläkin hetkellä Jennin poikaystävä.

 He menivät ensiksi katsomaan makuuhuonetta.
   "Mitäs jos me vaikka tutustuisimme ensiksi tuohon sänkyyn", Harley sanoi naurahtaen.
   "Sopii", Phoebe nauroi.

    "En ole nähnyt sinua pitkään aikaan. Minulla oli ikävä sinua." Phoebe aloittti.
     "Niin minullakin sinua. Onneksi voimme olla nyt yhdessä"



    "Tulehan tähän mun kainaloon." Harley sanoi ja he molemmat sulkivat tyytyväisinä silmänsä.

 Yllättäen Harley suuteli Phoeben hiuksia.
    "Tuoksut niin hyvälle" Harley mumisi ja Phoeben mahassa lenteli perhosia.

    "Sinulla on varmasti rankkaa. Näin riitasi Jennin kanssa" Phoebe sanoi huolestuneena.
    Harely katsoi Phoebea silmiin. "Totta, minulla on juuri nyt aika rankkaa, mutta pystyn unohtamaan Jennin hetkeksi sinun seurassasi."
    "En pidä siitä, että olet yhtä aikaa hänen ja minun kanssani."
    "Tiedän. Aion erota hänestä mahdollisimman pian." Harley sanoi vakavana ja katsoi Phoebea hellästi.

 He suutelivat intohimoisesti ja Phoebe oli onnesta sokea.

 Ja mihin se sitten johtikaan. Vaatteet lentelivät lattialle, sillä niitä ei enää tarvittu...

 He nukahtivat myöhään yöllä. Phoebe nukkui sikeästi Harleyn vieressä.

 Herättyään aikaisin aamulla, Phoebe oli onnellinen. Edellinen yö oli ollut ihanin tähän mennessä. Hän nousi ylös ja katsoi ulos ikkunasta. Se oli kuurassa. Syksy oli todellakin tullut, eikä minishortseilla ja T-paidalla enää tarkenisi.

 Hän ei hennonnut herättää Harleyta joten hän odotti tämän heräämistä ja katseli suloisesti nukkuvaa Harleyta.

 Vihdoin Harley heräsi ja kun hän oli tarpeeksi virkeä, hän otti Phoeben kainaloonsa ja suuteli tätä aamutervehdykseksi.

     "Eiköhän meidän kuitenkin ole jo aika mennä aamupalalle. Kello on jo paljon ja sinulla on varmasti nälkä.
    "Sopii. Oletko sinä taas laittanut jonkun gourmee aamupalan" Phoebe vitsaili.
    "Kohta näet", Harley virnisti.

 Harley nosu ylös, mutta Phoebe jäi vielä hetkeksi köllöttämään ja muisteli tyytyväisenä edellistä yötä.

 Lopulta he molemmat saivat vaatteet päälleen ja lähtivat alakertaan. Mutta kuka olikaan ovella vastassa...

 Harley ja Phoebe pysähtyivät järkyttyneinä siihen paikkaan heti Jennin nähtyään. Jenni asteli Harley eteen ja osoitti tätä syyttävästi sormellaan.
   "KUINKA SINÄ KEHTAAT!! SINULLA ON OLLUT JOKU TYTTÖ TÄÄLLÄ SILLÄ AIKAA KUN MINÄ OLIN POISSA! " Jenni huusi raivoissaan ja vilkaisi sänkyyn joka oli ryppyinen.

    "HÄIVY TÄÄLTÄ! SINULLA EI TODELLAKAAN OLE ENÄÄ ASIAA TÄNNE! SINULLA ON TÄMÄ PÄIVÄ AIKAA PAKATA KAMASI JA HÄIPYÄ! EN YMMÄRRÄ MITEN KEHTAAT TEHDÄ MINULLE NÄIN!" Jenni räyhäsi. Phoebe katseli peloissaan taempaa.

    "Odota, eihän minulla ole edes taloa. Et voi ajaa minua pois. Anna edes pari päivää. Pyydän anteeksi." Harley anoi toivottomana.

    Jenni ei kuitenkaan kuunnellut:
    "Luuletko tosiaan, että annan sinun jäädä tänne tämän jälkeen!!" Jenni huusi itkien.

    "Voi Jenni, olen niin pahoillani. Minun olisi pitänyt kertoa.." Harley painoi päänsä toivottomana alas.
    "No niin tottavie olisi!" Jenni tiuskaisi ja häipyi kolistellen.

Kun Jenni oli mennyt, Harley kääntyi Phoeben puoleen. Hän katsoi surullisena jalkojaan.
    "Harley, harmittaako sinua tosiaan noin paljon? Oletko nyt ihan varma tästä?" Phoebe kysyi epävarmasti. Häntä oli alkanut epäilyttää, kun hän oli nähnyt, miten kovasti Harley oli halunnut olla Jennin kanssa.





     "Phoeb, tottakai olen. Haluan olla sinun kanssasi. Erohan olisi tullut jokatapauksessa, mutta nyt minulla ei ole enää kotia. Tämä on Jennin koti, joten hän voi hyvin häätää minut täältä, mutta minulla ei ole rahaa ostaa uutta taloa." Harley sanoi toivottomana.

    "Sinä voit tietysti muuttaa minun luokseni."
    "Voinko?
    "Tottakai voit. Olethan sinä minun... poikaystäväni." Phoebe sanoi epäröiden. Hän ei ollut koskaan käyttänyt sinä nimeä Harleystä.

     "Voi kiitos, olet ihana!" Harley sanoi huojentuneena ja halasi Phoebea.



 Muuttoauto tulikin heti sinä iltapäivänä hakemaan Harleyn tavaroita. Auton piti käydä vain muutaman kerran talolla, ennenkuin kaikki tavarat oli saatu mukaan, koska Harleylla tosiaan oli vähän tavaroita.

Yhteinen arki sujui hyvin. Harleylla oli ollut kuitenkin vähän rahaa säästössä ja niillä ja Phoeben rahoilla taloa oltiin taas voitu laajentaa ja kunnostaa. Tapetitkin oli vihdoin saatu seinille. Phoebe oli innostunut soittamaan Harleyn kitaraakin.



Mutta koska heitä oli nyt kaksi, myös ruokaa kului enemmän ja Phoebe joutuikin käymään yhä useammin ruokakaupassa. Hän rakasti sitä kauppaa. Se oli vain niin ihana.

Phoebe joutui käymään ahkerasti töissä, jotta he saisivat jostain leipärahaa, koska Harley oli työttömänä.

Harley ei ollut vielä toipunut kokonaan erostaan Jennin kanssa, joten hän nukkui ja oli omissa oloissaan myös paljon.

Mutta myös romantiikkaa mahtui heidän arkeensa.

Ja hauskanpitoa.


Siinä olisi siis kolmas osa. Voin sen verran paljastaa, että tämän osan jälkeen ei ole ehkä enää näin tylsiä juttuja ;) Mitä mieltä olitte? Jos ette keksi mitään kommentoitavaa, niin vastatkaa edes johonkin noista alla olevista kysymyksistä.


-Mikä osassa oli mielestäsi parasta?
-Mikä oli osassa huonointa?
-Mikä kuva onnistui erityisen hyvin tai mistä kuvasta pidit eniten?
-Mikä kuva oli epäonnistunut?
-Mitä toivoisit tarinassa jatkossa tapahtuvan?
-Eteneekö tarina mielestäsi liian hitaasti tai nopeasti?
-Vinkkejä...
-Muuta...


Kaikkiin noihin ei tietenkään tarvitse vastata, mutta olisi kiva kuulla myös jotain kriittistäkin kommenttia, niin tietäisi miten parantaa. :)