04 - Liekki

Huhhuh, vihdoinki sain tän osan valmiiksi! Tässä kesti jälleen kerran kauan, mutta mulla sentään on ihan hyvä syy. :) Ensinnäkin, mulla on ollu aika paljon kiireitä, koulu, harrastukset, reissut, ja tulipahan tossa välissä vielä sairastettuaki. Toiseksi, tää osa on tosi pitkä, yli sata kuvaa. Joten jo niiden kuvaamisessa ja muokkaamisessa meni ihan kivasti aikaa, puhumattakaan kirjottamisesta. Lisäksi käytin tässä ensimmäistä kertaa pose playeria, joten senkin värkkäämisessä kesti. Muutin vieläpä mieltäni eräässä asiassa, siinä vaiheessa kun oli jo liian myöhästä, joten siinäpä oli sumplimista kerrakseen miten saisin tietyt kohtaukset kuvatuksi....

      Jokatapauksessa oon nähny tän osan tekemisessä ihan suunnnattoman paljon vaivaa (etenkin viimesissä kuvissa) joten toivon todella, että tykkäätte. :)

 

 Phoebe oli laittamassa iltapalaa itselleen ja Harleylle, siitäkin huolimatta että hänellä oli ollut koko illan huono olo. Vatsassa väänsi nimittäiin ikävästi.

 Hän aikoi juuri sanoa Harleylle että tulisi tekemään ruoan loppuun - hänen olonsa kävi yhä vain pahemaksi - kun hän tunsi ikävän muljahduksen mahassaan. Phoeben käsi singahti suulle kun hän tunsi ruoan nousevan ylös.

Hän lähti kiireesti juoksemaan kohti vessaa.

    "Phoebe, mikä hätänä?" Harley kysyi huolissaan huomatessaan Phoeben.

 

Phoebe ei kuitenkaan ehtinyt vastata vaan hän syöksyi vessaan ja ehti juuri ajoissa....

Kun Phoebe veti vessanpöntön, Harley tuli huolestuneena hänen luokseen.


     "Phoebe, mikä hätänä? Voitko pahoin?"
     "Minulla taitaa olla mahatautia. Oloni on ollut huono koko illaan, ja nyt tämä." Phoebe selitti Harleylle.
     "Sinun on varmaan parasta mennä lepäämään. Minä voin tehdä puuron loppuun."
     "Kiitos, minä menen."

Phoebe meni sänkyyn lepäämään. Hänen olonsa kuitenkin parani heti, kun hän oli saanut vatsansa tyhjennettyä. Pikkuhiljaa hän kävi yhä väsyneemmäksi, ja lopulta nukahti. Jossain vaiheessa iltaa Phoebe kuuli kun Harley hiipi hänen viereensä nukkumaan.

Aamulla Phoebe tunsi olonsa mainioksi, joten hän meni töihin. Hän mittasi jopa kuumeen, mutta sitäkään ei ollut. Harley oli kovasti yrittänyt vastustella, mutta jostain sitä rahaa oli saatava.

Sillävälin Harley käveli kohti ravintolaa. Hän tunsi huonoa omatuntoa siitä, että Phoebe meni töihin puolikuntoisenakin tienaamaan heille rahaa, mutta hän itse vai laiskotteli kotona tekemättä elettäkään rahan saannin suhteen.

Harley käveli jännittyneenä kohti ravintolaa. Hän oli unelmoinut jo pitkään ravintola-alasta, mutta hän pelkäsi mitä siellä sanottaisiin, sillä hän ei ollut mikään kovin mahtava kokki.

Harley tuli masentuneena ulos. Hän ei ollut saanut töitä. Firman pomo ei ollut osannut sanoa juuta eikä jaata hänelle, ja häätänyt hänet pois.

Kun hän oli menossa kotiinpäin, hän huomasi tien laidalla hyvän ystävänsä Rajan Patelin, jota hän  ei ollut nähnyt aikoihin.

He kertoivat kuulumisia ja Harley kertoi, että hän oli vihdoinkin jättänyt Jennin, ja että hänellä oli nyt uusi tyttöystävä, Phoebe. Hänen ystävänsä Rajan oli iloinen kuullessaan että hän oli vihdoinkin jättänyt vanhan tyttöystävänsä, sillä hän oli aina kuunnellut kauhulla Harleyn tarinoita Jennin tempauksista.

Harley kertoi myös pää painuksissa, miten hän ei ollut saanut ravintolasta töitä.
    "Älähän nyt Harley. Kyllä sinä vielä töitä saat. Sinun vain pitää löytää se oikea ala." Rajan lohdutti.

Lopulta he halasivat hyvästiksi. Harley oli iloinen, saadessaan puhua pitkästä aikaa Rajanin kanssa.

Päivät kuluivat ja Phoeben ruokahalu kasvoi. Hän alkoi jo olla huolissaan itsestään. Pitäisikö hänen vähän rajoittaa syömistään? Hänhän paisuisi kuin pullataikina ellei lopettaisi jatkuvaa syöpöttelyään. Phoebe oli nimittäin kokoajan jääkaapilla.

Lisäksi hänellä oli jatkuvasti vessahätä.

Eräänä päivänä hän sai tarpeekseen oudoista oireistaan. Hänellä alkoi olla jo epäilyjä niiden syystä. Hän lähti kaupungille ja jätti Harleylle lapun, jossa hän kertoi olevansa kaupungilla asioilla. Harley oli ruokakaupassa ja tulisi vasta illalla.

Phoebe lähti kaupungille ostamaan apteekista raskaustestin. Hän käveli jännittyneenä pitkin kaupungin katuja. Mitä jos se näyttäisi positiivista?

***



Phoebe istui kotona järkyttyneenä ja täysin tietämättömänä mitä tehdä. Hän oli ostanut raskaustestin ja se oli näyttänyt positiivista. Mitä hän nyt tekisi? Phoebe mietti onnettomana.
     Harley oli tullut kotiin sinä aikana kun hän oli ollut apteekissa. Nyt Harley nukkui jo sikeästi makuuhuoneessa.

Phoebe hautasi kasvonsa käsiinsä ja alkoi itkeä. Miten maailmassa hän kertoisi Harleylle? Mitä jos tämä jättäisi hänet? Lopulta Phoebe itki itsensä uneen.

Aamulla Harley huomasi, että Phoebe ei ollut hänen vieressään ja tuli katsomaan missä tämä oli. Hän löysi Phoeben solvalta käpertyneenä ja täysin unessa vielä.
     "Phoebe?" Harley herätteli Phoebea todella huolestuneena. "Oletko sittenkin kipeä?", hän jatkoi.

Phoebe nousi ylös ja venytteli.
     "Mitä nyt?" hän haukotteli, eikä muistanut ollenkaan eilisen illan tapahtumia.

     "Miten sinä siinä nukut? Oletko nukkunut siinä koko yön?" Harley kyseli.
     Silloin Phoebe vasta muisti mitä illalla oli tapahtunut.
     "Minua vain väsytti. Siinä kaikki", Phoebe sanoi nopeasti ja nousi ylös.

Hän meni taas jääkaapille välittämättä Harleyn kummeksuvasta katseesta.

 

Phoeb ajatteli tehdä pitkästä aikaa vohveleita aamiaiseksi, vaikka ne olivatkin epäterveellisiä. Hän laittoi ne uuniin, eikä huomannut, kun Harley hiipi hänen taakseen.

Harley laittoi kätensä Phoeben olkapäälle ja sai tämän kiertähtämään säikähdyksestä ympäri, kiljaisun kera.
     "Ajattelin vain, että mentäisiin tänään syysriehaan, kun se tuli sinne melko vasta. Mehän ei olla käyty siellä vielä."
     "Sopii", Phoebe vastasi, ja kääntyi takaisin vohveleidensa puoleen.

Harley kävi laittamassa vaatteet päälle, mutta lipasto alkoi temppuilla
     "Pirun lipasto! Miksi tämä on jumissa?" Harley manasi. Lopulta hän sai lipaston laatikon auki, mutta lensi samalla pyllylleen.

Kun he olivat syöneet aamupalan, he lähtivät riehaan. Ensimmäisenä he ottivat kisaa omenoiden kalastuksesta. Siinä piti poimia omenoita vedellä täytetystä ämpäristä hampailla, mutta käsiä ei saanut käyttää. Harley voitti Phoeben kevyesti.

Seuraavaksi Phoebe halusi mennä kummitustaloon. Harley meni myös, sillä hän halusi tietää miten pelottava se oli.

Kun Phoebe tuli ulos, hän katsoi järkyttyneenä maahan. Kummitustalo oli ollut karmiva. Se oli herättänyt kaikki muistot hänen lapsuudestaan, siitä kuinka häntä oli kiusattu. Lisäksi Phoebea alkoi palella.

Harley tuli hänen viereensä.
     "Pelottiko sinua? Olihan se aika karmea."
     "Minua vain palelee" Phoebe vähätteli Harleyyn katsomatta.

Phoebe suuntasi ruokakojulle ostamaan piirakkaa. Harley tuli hänen perässään ajatuksiinsa vaipuneena. Mitä hän nyt oli tehnyt kun Phoebe käyttäytyi noin välinpitämättömästi häntä kohtaan? Harley mietti.

He söivät hiljaisuuden vallitessa. Phoebella oli meneillään sisäinen kamppailu, sillä hän mietti pitäisikö hänen kertoa Harleylle raskaudesta. Nyt olisi mainio tilaisuus.
     "Tämä hampurilainen on todella hyvää. Miltä se maistuu?" Harley yritti avata keskustelua.
     "Mmm." Phoebe vastasi yhä ajatuksiinsa vaipuneena. Harley loi harmistuneen katseen maahan. Phoebe tuskin huomasi häntä. Harley ajatteli.

Vähän ajan päästä joku nainen tuli heidän pöytänsä luo.
     "Anteeksi, mutta minulla on pieni lapsi, joten eväskorini jäi tähän pöydälle. Ymmärrätte varmaan."
     "Juu, ota vaan se. Ihmettelinkin, kenen kori se on" Harley vastasi kun Phoebe meni sanattomaksi.

Kun Phoebe oli syönyt piirakastaan vajaa puolet, hän kyllästyi.
     "Tiedätkö, olemme olleet täällä jo aika kauan, joten minä haluaisin jo lähteä kotiin." hän sanoi Harleylle.
     "Ethän sinä ole syönyt piirakastasi puoliakaan. Eikö se ollutkaan hyvää?" Harley ihmetteli.
     "Oli se hyvää, mutta en jaksa enempää." Phoebe sanoi ja nousi pöydästä.
     "Mutta en saanut syötyä loppuun" Harley vastusteli, mutta Phoebe ei kuunnellut. Huokaisten Harley juoksi hänen peräänsä hampurilainen kädessään. Ruokaa hän ei haaskaisi.

Kotona Harley istahti Phoeben viereen.
     "Öh, minulla olisi vähän asiaa" Harley takelteli. Hän ei tiennyt miten asiansa esittäisi.

      "Kerro pois", Phoebe yllytti jännittyneenä.
      "Minua on vaivannut eräs juttu. Tässä noin viikko sitten kun olit töissä, tunsin huonoa omatuntoa siitä, että sinä käyt töissä ja minä en tee mitään. No, minä kävin ravintolassa siinä toivossa että saisin sieltä töitä, ja voisin yllättää sinut. En kuitenkaan saanut, ja minua jäi vaivaamaan kun en kertonut. Joka tapauksessa, aion nyt etsiä ahkerammin töitä." Harley sanoi vaivaantuneena maahan tuijottaen.

      "Voi Harley, ei se haittaa! Kiitos kuitenkin kun kerroit. Arvostan sitä todella." Phoebe sanoi ystävällisesti. Häntä alkoi kuitenkin hävettää. Harley luotti häneen ja kertoi hänelle asioita, joista oli selvästikin vaikea puhua. Siitä huolimatta Phoebe ei luottanut Harleyyn ja salasi häneltä niinkin tärkeän asian kuin raskauden.

Phoebe otti itseään ns. niskasta kiinni. Nyt hän sanoisi sen, oli Harley mitä mieltä tahansa.
      "Kuule Harley, minäkään en ole kertonut ihan kaikkea" Phoebe aloitti käheällä äänellä. "Olet varmasti huomannut viimeaikaisen oudon käytökseni. Olen ollut jatkuvasti jääkaapilla, ravannut vessassa ja vältellyt sinua..." hän sanoi ja sai äänensä hieman varmemmaksi.
       "Niin, jatka vain. Voit kertoa minulle ihan mitä tahansa." Harley kehotti.
       "No, niihin on syynsä. Muutama päivä sitten, - kun aloin jo aavistaa niiden syyn - kävin apteekissa ostamassa raskaustestin. Se näytti positiivista." Phoebe täräytti lopuksi ja katsoi syyllisenä maahan.



      "Tarkoitatko että olet raskaana!? Phoebe, sehän on hienoa!" Harley huudahti yllättyneenä, mutta innostuneena.

Harely otti Phoeben kainaloonsa ja kivi vierähti Phoeben sydämmeltä. Hänen olonsa oli enemmän kuin helpottunut.

      "Minä rakastan sinua" Harley sanoi lämpimästi, ja katsoi Phoebea silmiin.
      "Minäkin rakastan sinua"

He suutelivat intohimoisesti. Pian heistä tulisi perhe.

      Kuherreltuaan tarpeeksi, he menivät yhdessä nukkumaan.

      Phoebe heräsi tapansa mukaisesti aikaisin ja meni heti koneelle kirjoittamaan. Hänen täytyisi parantaa kirjoittajantaitojaan jos hän haluaisi lisää ylennyksiä. Raha oli tiukassa ja kun vauva syntyisi, elämä kävisi vieläkin vaikeammaksi. Phoebe mietti jo osaksi kauhulla, miten he saisivat laskut maksettua.

Kun Phoebe oli mennyt töihin, Harley tiskasi astioita ajatuksiinsa vaipuneena. Tänään hän tekisi sen, Harley päätti lopulta.

Hän lähti asioille....

Phoebe palasi kimppakyydillä töistä kotiin. Ajatuksissaan hän vilkaisi ikkunasta sivulle ja näki tien laidassa suloisen valkoisen kissanpennun.
      "Pysäytä!" Phoebe huudahti kuskille.
      "Mitä nyt? Emme me ole vielä perillä, vai oletko muuttanut?" nainen kysyi yllättyneenä, mutta hänen äänessään häivähti pieni ärtymyts.
      "Kissanpentu! Tuolla tien laidassa juoksee kissanpentu. Pysäytä heti!" Phoebe toisti kiihtyen.
      Silmiään pyöritellen kuski pysäytti auton.
      "Lähden kotiin enkä jää odottelemaan sinua ja kissaasi. Saat kävellä kotiin", nainen sanoi koppavasti ja kääntyi tulosuuntaan Phoeben astuttua ulos autosta.

Phoebe ei välittänyt vaan meni kissan luo. Hän rakasti kissoja ja hän oli aina haaveillut kissasta. Sitä ei kuitenkaan oltu voitu ottaa, koska kun Phoebe oli ollut lapsi, hänen isänsä oli ollut niille pahasti allerginen. Phoebe oli ajatellut, että hän voisi ottaa kissan, kun muuttaisi omaan kotiin, mutta ei ollut ajatellut miten huono rahatilanne hänellä olisikaan.
      "Hei pikkuinen! Oletko eksynyt?" Phoebe jutteli kissalle.

Hetken tutustuttuaan kissaan, hän nosti sen syliinsä ja silitti sitä. Hän vilkaisi kaulapannassa roikkuvaa lappua. Siinä luki isoilla koukeroisilla kirjaimilla "Ruusu", joten sen täytyi olla kissan nimi. Lisäksi siinä oli osoite.
      "Olet varmasti eksynyt. Tuo osoiten on ihan meidän naapurista. Voin viedä sinut kotiin", Phoebe jutteli kissalle ja samalla hänelle nousi kauhea kissakuume. Olisikohan heillä tarpeeksi rahaa pieneen suloiseen kissanpentuun?

Phoeb käveli jonkin matkaa kohti taloa, joka nimilapun mukaan oli kissan koti. Samalla hän kiintyi yhä vain enemmän suloiseen kehräävään kissaan. Omistajat ottivat kissan heti vastaan ja he olivat olleet kauhean huolissaan.

Kun Phoebe vihdoin pääsi kotiin, Harley oli häntä vastassa jännittynyt ilme kasvoillaan.

     "Mitä nyt?" Phoebe ihmetteli.
     "Käy pukemassa juhlavaatteet päälle" Harley sanoi ykskantaan.
     "Miksi?" Phoebe ihmetteli.
     "Se on yllätys", Harley sanoi virnistäen hermostuneesti.

Alistuneena Phoebe meni vaatelipastolleen ja vaihtoi mekon päälleen.

Taksi ajoi hetä kohti saaren toista laitaa. Harley istui jännittyneenä Phoeben vieressä eikä sanonut sanaakaan koko matkalla. Harley oli laittanut puvun päälleen, joten hän oli ilmeisesti järjestänyt jotain todella juhlavaa.

Taksivene vei heidät sille samaiselle ranalle jossa hän ja Harley olivat tavanneet ensimmäisen kerran.

     "Onko tätä uudistettu? Tämä näyttää eriltä kuin viimeksi. Mistä lähtien tuossa on ollut tuollainen katos?" Phoebe ihmetteli ja katoi kysyvästi Harleyyn. "Ja miksi me tänne tulimme?" Hän jatkoi tenttaamistaan.
      "Rauhoitu. Tätä uudistettiin ihan vasta." Harley rauhoitteli. "Tule tänne katoksen alle niin ei kastuta."

Kun he pääsivät katoksen alle, Harley kääntyi Phoebeen päin hermostuneena.
     "H-haluaisin tehdä yhden jutun, mutta en ole varma mitä mieltä olet siitä" Harley änkytti.

Sitten hän äkkiä kumartui toisen polvensa varaan.
      "Harley, mitä ihmettä sinä teet?" Phoebe ihmetteli, kunnes hänelle alkoi valjeta...

Harley kaivoi taskustaan rasian ja avasi sen. Siltä paljastui uskomattoman kaunis sormus.
     "Phoebe Ashley. Minä rakastan sinua todella paljon, ja nyt kun olet vielä raskaanakin... Tuletko vaimokseni?" Harley kysyi ja sai juuri ja juuri pidettyä äänensä vakaana.
     Phebe läimäytti kätensä suulleen yllätyksestä. Harley kosi häntä!

Hän oli kuitenkin tehnyt päätöksensä jo aikoja sitten. Phoebe alkoi pomppia riemusta, vaikka se olikin ehkä vähän nolo reaktio.
      "Tottakai tulen!"

Harley pujotti sormuksen Phoeben vasempaan nimettömään riemusta pakahtumaisillaan. Harley silmät loistivat riemusta ja lämmöstä kuin liekit.

Phoebe ihasteli haltioissaan sormustaan. Se oli niin kaunis!

"Minäkin rakastan sinua!" Phoebe sanoi onnellisena ja suuteli Harleyta.

Kun he pääsivät kotiin ja saivat vaatteensa vaihdettua, he suuntasivat taas sohvalle istumaan. Siitä oli tullut heidän vakio keskustelupaikkansa, etenkin kun puhuttiin tärkeistä asioista.

     "Oletko miettinyt milloin häät pidetään?" Harley aloitti.

     "Ajattelin, että pidettäisiin ne vasta sitten, kun vauva on syntynyt, sillä emme saa mitenkään häitä järjestetyksi ennen vauva mahaani, ja en haluaisi olla häissäni isomahainen" naurahdin. "Lisäksi raha tilanne on silloin varmaan parempi", lisäsin hiukan synkemmin.
     "Sopii. Älä pidä mitään kiirettä sen asian kanssa. Tulihan tämä vähän yllättäen..."
     "Olen myös miettinyt erästä asiaa... Näin tänään tien reunassa suloisen kissanpennun joka oli karannut. Vein sen  takaisin kotiin omistajan luo ja minulle iski kauhea kissakuume. Olen aina haaveillut omasta kissasta, mutta isäni on allerginen. Nyt kun rahaa on enemmän, niin voisimmeko ostaa kissan?" Phoebe kysy varovasti kierrellen.

     "Kissanko? Eikö ne raavi sohvat riekaleiksi ja tee kauheasti tuhoa?" Harley kysyi epäileväisenä.

      "Ei tietenkään. Jos ne opettaa niin ei ne tee tuhoja... paljoa." Phoebe selitti.
      Harley katsoi hymyillen eteenpäin ja siitä Phoebe tiesi, että Harley suostuisi.
      "Onhan ne kyllä suloisia." Harley myöntyi, kuten Phoebe oli epäillyt.
      "Suostutko siis?" Phoebe innostui.
      "No, kaipa tänne yksi pieni kissa mahtuu" Harley sanoi hymyillen.
      "Ihanaa!"

Kun Harley oli lähtenyt, Phoebe tunsi äkkiä taas tutun ikävän muljahduksen. Hän laittoi nopeasti kätensä suun eteen.

Phoeben täytyi taas kiiruhtaa vessaan oksentamaan.

Ennen nukkumaan menoa hän katsoi vielä netistä kasvattajia joilla olisi vapaita lemmikkejä. Sellainen löytyikin nopeasti.

Muutaman päivän päästä koitti lauantai, jolloin Phoebella ei ollut töitä. Hän oli sopinut kasvattajan kanssa, että hän menisi tänään katsomaan kissanpentuja, ja voisi valita niistä omansa.

Talo oli sama, mihin hän oli Ruusu nimisen kissan vienyt. Siellä oli neljä suloista kissanpentua emon lisäksi, ja yksi pennuista oli Ruusu. Vastaus oli selvä. Phoebe ottaisi Ruusun. Hän oli ihastunut kissaan jo heti kun oli ensimmäisen kerran nähnyt pennun tien laidassa.

Hän saapui kotiin pieni kissanpentu sylissään. Tavarat oli ostettu jo edellisenä päivänä, joten kaikki oli valmista.

Phoebe laski kissanpennun maahan, ja antoi haistaa kättään. Hän jättäisi kissalle Ruusu nimen.

Kissa asettui heti taloksi ja rupesi venyttelemään. Se ei arkaillut yhtään, mistä Phoebe oli mielissään. Ilmeisesti se tunnisti Phoeben.

Kisulle tuli nopeasti nälkä, joten se meni kipolle, joka oli ylisuuri kissan kokoon nähden.

Sitten olikin vuorossa nukkumaan meno.

Illalla Phoebe oli taas menossa kirjoittamaan, kun hän yhtäkkiä tunsi pienen potkun vatsassaan. Phoeben kädet singahtivat heti vatsalle ja hän katsoi hymyillen vatsaansa, jossa oli jo pienenpieni kumpu.

Phoebe oli pakko mennä heti herättämään Harley.
     "Harley, tiedätkö mitä! Tunsi äsken vatsassani pienen potkaisun!" Phoebe kiljahti iloisena.

      "Ihanko totta!" Harley innostui silminnähden.

Harley kokeili heti Phoeben vatsaa. Samassa hänkin tunsi pienen potkun.
      "Vau! Minäkin tunsin sen! On varmaan mahtavaa, kun mahassa kasvaa pieni elämänalku ja voi seurata sen kasvua kaikkialla", Harley naurahti.

Harley kuunteli vatsaa leikkimielisesti.
      "Huhuu, onko siellä ketään?" Harley huhuili ja sai Phoeben nauramaan.

Seuraavan aamuna Phoebe nukkui kerrankin aika myöhään. Harley oli sanonut lähtevänsä kauppaan ostamaan ruokaa, joten Phoebe jäi kotiin tekemään taas vohveleita. Hän oli ihastunut niihin totaalisesti.

Phoebe katsoi kellosta että hän ehtisi hyvin käydä vielä suihkussa, ennenkuin vohvelit pitäisi ottaa uunista.

Suihkussa Phoebelle tuli oudon raukea olo ja hänen oli pakko mennä lepäämään hetkeksi. Hän oli viimeaikoina nukkunut paljon enemmän kuin koskaan ennen. Se johtui varmaan raskaudesta.

Viimein Phoebe heräsi ja oli aikeissa mennä katsomaan televisiota, kun hän näki jotain järkyttävää. Keittiö oli tulessa! Hän oli unohtaut vohvelit uuniin ja leivinpaperi oli varmaan syttynyt palamaan!

      "Voi eieiei, mitä minä nyt teen?" Phoebe panikoi.

       "Tuli kuumotti hänen kasvojaan, joten hänen oli pakko kääntää katseensa pois. Lisäksi hänen alkoi olla vaikea hengittää.

Viimein Phoebe tajusi, että hänen täytyisi soittaa palokunnalle. Hyvänen aika, hänhän oli raskaana! Hän vaarantaisi oman terveytensä lisäksi vauvankin terveyden! Phoebe mietti hädissään. Phoebe yritti puhua mahdollisimman rauhallisesti, mutta todellisuudessa hän melkein kiljui puhelimeen silmät pyöreinä kauhusta.

Viimein hän kuitenkin tajusi lähteä ulos asunnosta. Juoksujalkaa hän lähtikin!

Palomies saapui pian paikalle. Phoeben mielestä he olisivat voineet tuoda kunnon paloauton, eikä mitään punaista lava-autoa.

Phoebe jäi pihalle katsomaan, kun palomies meni sisälle savuavaan taloon. Silloin hän vasta tajusi, että Ruusu oli edelleen sisällä asunnossa.

Phoebe juoksi takaisin sisälle ja alkoi etsiä vimmatusti kissaansa.
      "Pysy ulkona! Pois täältä!" Palomies karjui samalla kun hän yritti sammuttaa tulta.

Phoebe oli kuin ei olisi kuullutkaan, ja kävi ensin vessan läpi...





Kun Ruusu ei ollut siellä, hän tarkasti työhuoneen...

Ilmeisesti palo oli sen verran iso, että siinä tarvittiin kahta, koska kohta sisälle juoksi toinenkin palomies.

Kun Phoebe tuli ulos työhuoneesta, savu oli hänelle jo liikaa. Phoebe horjahti taaksepäin ja veti raskaasti ilmaa sisäänsä. Hän ei saanut happea!

Lopulta Phoebe lysähti maahan nelinkontin. Hän sinnitteli ja koitti hengittää, mutta savu oli liian läpitunkevaa.

   

Viimein voimat pettivät ja hän kaatui tajuttomana maahan...

Noniin. Sait juuri neljännen osan luettua (toivottavasti.) Mitäs pidit? Ainakin päästiin vihdoinkin eteenpäin tarinassa, ja jäi vielä jännään kohtaankin. Tätä osaa oli todella kiva tehdä (lukuunottamatta mutamaa aivan rasittavaa kohtaa.) Seuraavassa osassa selviää miten Ruusulle, Phoebelle, ja vielä syntymättömälle vauvalle käy.

Toivoisin vielä, että myös kommentoisitte jotain. Ihan mitä vaan ;) (Okei, ei nyt ihan mitä vaan)

Jos ette keksi mitään, niin tässä pari vinkkiä:

-Mikä osassa oli mielestäsi parasta?
-Mikä oli osassa huonointa?
-Mikä kuva onnistui erityisen hyvin tai mistä kuvasta pidit eniten?
-Mikä kuva oli epäonnistunut?
-Mitä toivoisit tarinassa jatkossa tapahtuvan?
-Eteneekö tarina mielestäsi liian hitaasti tai nopeasti?
-Vinkkejä...
-Muuta...