02 - Yksinäisyys vai rakkaus?

 Noniin, täältä tuleekin jo toinen osa. Edelleen ollaan ihan alussa tarinassa, joten mitään jännää ei vielä tapahdu. Mutta jotain aika ratkaisevaa lopussa on kyllä luvassa. ;)

 Phoebe heräsi tapansa mukaisesti aikaisin aamulla. Tänään olisi hänen enismmäinen työpäivänsä ja Phoebea jännitti hirveästi, miten työkaverit suhtautuisivat häneen. Hän oli saanut edellisenä päivänä töistä työasun, josta Phoebe ei tykännyt yhtään, mutta se oli kuitenkin pakko laittaa päälle.

 Pian kimppakyyti jo tulikin häntä hakemaan. Phoeben mielestä kuski vaikutti aika välinpitämättömältä häntä kohtaan, mutta Phoebe ei lannistunut.

 Vihdoin raskas työpäivä oli ohi. Hän oli yllättäen joutunut jo ensimmäisenä päivänä ylitöihin joten hän pääsi vasta neljältä, vaikka normaalisti hänen olisi pitänyt päästä jo kahdelta. Phoebe oli kuitenkin ihan tyytyväinen. Työkaverit olivat ottaneet hänet suht hyvin vastaan.

 Kotiin päästyään häntä odotti lasku. Onneksi se oli vain 28 simoleonia ja hänellähän oli nyt työkin, joten toistaiseksi rahasta ei tarvinut enää huolehtia niin paljon.

 Phoebe meni sisälle ja luki päivän lehden, jota hän ei ollut ehtinyt likea ennen töitä. Siinä oli kuitenkin vai turhia lööppejä Isla Paradison asukkaista, joten Phoebe laittoi sen pian pois.

 Rankan työpäivän jälkeen uni kuitenkin maittoi melko pian, ja Phoebe rupesi nukkumaan.

 Aamulla hän heräsi aikaisin, koska oli ruvennut nukkumaan niin aikaisin. Tuttuun tapaan hän otti jääkaapista mehua ja joi sen aamupalaksi. Tänään oli lauantai, joten Phoeben ei tarvinut mennä töihin.

 Phoebe kävi vielä virkistäytymässä suhkussa.

 Koska Phoebella ei ollut omaa tietokonetta, hänen piti käydä kirjastossa. Phoebe halusi tehdä itselleen nettideittiprofiilin ja kartuttaa vähän kirjoittajantaitoja, sillä sitä journalismiurassa tarvittaisiin. Kirjasto olikin upea. Se muistutti espanjalaista tyyliä.

 Kirjastossa oli myös hieno sisäpiha.

 Phoebe astui sisään ja häntä vastassa oli todellakin hieno espanjalais tyylinen sisustus.

Ensiksi Phiebe päätti kuitenkin katsastaa kirjaston kirjavalikoiman. Hän ei kuitenkaan löytänyt mitään huomiota herättävän hyvää kirjaa.

Hän kävi vielä katsomassa miltä yläkerta näytti.

Sitten hän menikin takaisin alas tietokoneen ääreen ja teki itselleen nettideittiprofiilin.

Deittiprofiilin tehtyään ja vapaat miehet tarkastettuaan, Phoebe alkoi kirjoittamaan. Tekstiä hän saikin ihan kiitettävästi aikaan, mutta tekstin sujuvuudessa oli vielä rutkasti parannettavaa.

Hän kirjoitti monta tuntia, kunnes nälkä yllätti. Koska Phoebella ei ollut rahaa käydä syömässä ravintolassa, hänen täytyi tyytyä kotona muroihin. Syödessään Phoebe mietti mihin hän seuraavaksi suuntaisi.

Phoebe huomasi posteljoonin tuovan hänelle postia ja hän menikin heti postilaatikolle. Sieltä paljastui pieni paketti joka oli Phoeben vanhemmilta.

Hän oli saanut paketista taulun, jossa hän oli vanhempiensa kanssa seitsemän vuotiaana. Tuolloin he olivat menneet rannalle, jonne oli kolmen tunnin ajomatka ja joku ystävällinen ohikulkia oli ottanut heistä kuvan. Phoebe ripusti kuvan heti seinälleen peilin viereen.

Koska Phoebe ei keksinyt mitään muuta tekemistä hän päätti mennä sille samaiselle rannalle, jossa oli ollut ensimmäisenäkin päivänä.

Phoebe innostui jopa leikkimään vedessä, mutta jälkeenpäin Phoebe häpesi käyttäytymistään.

 Phoeben piti tottakai käydä myös uimassa, mutta tälläkertaa snorkkelin kanssa. Hän yritti etsiä simpukoita, mutta ei löytänyt.

 

Maanantaina kimppakyyti tuli taas hakemaan Phoebea.

Hän oli saanut työssään ylennyksen, ja hänellä oli vihdoinkin varaa laajentaa taloaan. Nyt se näytti ihan asuttavalta, kun sinne olitiin saatu vessa ja makuuhuone erikseen keittiön kanssa.

Phoebe rakasti myös taidetta, joten hän halusi nähdä millainen Isla Paradison museo oli. Ulkoapäin se ainakin näytti yhtä hienolta, kuin kaikki muutkin rakennukset Isla Paradisossa.

Hän katsoi kiinnostuneena historiallisia löytöjä merenpohjasta.

Kotiin päästyään hän löysi taas laskuja postilaatikosta. Laskut olivat nyt jo paljon suurempia, mikä alkoi jo huolettaa Phoebea. Hänellä oli mennyt paljon rahaa talon laajentamiseen, ja nyt kun talo oli suurempi, sen ylläpitäminen myös maksoi enemmän.

Kylpyhuoneeseen päästyään hän järkyttyi miten likainen suihku oli. Hän tarttuikin heti saippuaan ja rättiin, ja kuurasi suihkun puhtaaksi.

Myös vessanpönttö oli totisesti pesun tarpeessa...

Seuraavana päivänä oli laiskottelupäivä, joten ei taaskaan ollut töitä. Phoebe ei halunnut vain nyhjätä tylsässä kodissaan, joten hän meni taas kesäriehaan. Sinne päästyään hän huomasi kuitenkin, että sielläkään ei ollut mitään tekemistä. Hän oli jo tutkinut kaikki paikat eikä hän ollut nyt sillä tuulella, että olisi jaksanut peuhata kesäriehassa.

Niimpä hän kokeili onneaan, ja ryhtyi tekemään tuttavuutta paikallisten kanssa.
   "Hei", Phoebe sanoi eräälle naiselle.
   Nainen kavahti kauemmas: "Kuka sinä olet? Miten ihosi on vihreä?
   "Se on vain geenimuunnos" Phoebe sanoi rauhoittavasti.
   "Vai geenimuunnos? Minusta se näyttää sairaudelta", Nainen sanoi syvästi inhoavalla äänellä ja lähti kiireesti pois.

Tapahtuman jälkeen Phoebea ei todellakaan enää huvittanut jäädä kesäriehaan. Hän kuitenkin huomasi kesäriehan lähellä kauniin puiston. Niinpä hän suuntasi sinne, mutta ylittäessään tietä, hän näki taas tutun miehen, Harleyn.

Siinä samassa Phoebe kääntyi takaisin, toivoen että mies ei ollut huomannut häntä. Huonoksi onnekseen, Harley kuitenkin kääntyi hänen suuntaansa ja huusi:
   "Phoebe, odota!"

Phoebe pysähtyi ja pian mies jo saavuttikin hänet.
   "Hei Phoebe! Etkö huomannut minua vai miksi käännyit takaisin?" Harley kysyi.

   "En huomannut sinua" Phoebe sanoi epäselvästi.

   "Ai, no hyvä että minä sentään huomasin sinut. Onko sinulla muuten nyt mitään tärkeää menoa? Minulla ei nimittäin ole kerrassaan mitään tekemistä, joten ajattelin että mentäisiinkö yhdessä jonnekkin. Haluaisin minittäin tutustua sinuun paremmin." Harely sanoi innoissaan.

Hetken mietittyään Phoebe suostui.
   "Ei kai minulla mitään ole. Minne ajattelit lähteä?"

   "Minusta maauimala olisi loistava paikka. Jos käytäisiin vaikka hakemassa uimapuvut ja nähtäis siellä?"

Phoebe innostui heti, kun kyse oli uimisesta.

Phoebe suostui ehdotukseen ja soitti taksin hakemaan hänet kotiin. Hän otti pikaisesti uimapukunsa ja pyyhkeensä ja meni sitten samalla taksilla uimalaan.

Phoeben päästyään uimalaan Harley odottikin jo häntä siellä.

He kävivät heti vaihtamassa uimapuvut päälleen ja menivät veteen. Phoebe katsoi vierestä kun Harley otti vauhtia ja hyppäsi pommilla ponkulta.

Heillä oli älyttömän hauskaa. Päästyään veteen Harley räiskytti leikkisästi Phoeben päälle vettä.
   "Ei saa!"Phoebe kiljui.

Hän halusi antaa samalla mitalla takaisin, joten hän vuorostaan räiskytti Harleyn päälle vettä, mutta Harley väisti taitavasti.

He ottivat kisaa, kumpi pystyi olemaan hengittämättä veden alla kauemmin. Phoebe voitti Harleyn kuitenkin kepeästi. Hän oli vielä ties kuinka kauan vedessä kun Harley ponkaisi ylös hengittäen kiivaasti.

Kun uiminen sai riittää, Harley ehdotti että he ottaisivat vielä kisan kumpi ehtisi nopeammin portaille, mutta Phoebehan sen tietysti voitti.

Tultuaan ylös vedestä, he eivät suinkaan lähteneet vaan jäivät juttelemaan ja pitämään hauskaa.

Phoebella ei ollut ollut koskaan niin hauskaa ja hän nauroi tukehtuakseen. Välillä he unohtuivat  tuijottamaan toisiaa. Phoebe ei ollutkaan ennen huomannut miten komea Harley olikaan. Phoeben katse harhautuikin usein Harleyn lihaksikkaasta vartalosta söpöihin kasvonpiirteisiin.

Harley kertoi myös yhden niin huvittavan tarinan, että he nauroivat molemmat sille kippurassa.

 Lopulta he päätyivät rentoutumaan rantanuoleihin. Kello oli jo melkein kaksi yöllä.
   "Kiitos, minulla oli tänään tosi hauskaa." Phoebe sanoi.

 "Niin minullakin" Harley sanoi sädehtien.

 "Mutta minun täytyy varmaan nyt lähteä. Kello on jo ties kuinka paljon ja minulla on huomenna töitä." Phoebe sanoi harmissaan, sillä hän olisi halunnut vielä jäädä.

Kun he nousivat ja Phoebe oli aikeissa hyvästellä, Harley sanoi epäröiden:
   "Kuule, haluaisin kokeilla yhtä juttua."
   "Mitä juttua?" Phoebe kysyi uteliaasti.

Siinä samassa Harley alkoi kumartumaan hitaasti lähemmäs Phoebea. Phoeben sydän alkoi jyskyttää tuhatta ja sataa, kun hän oivalsi mitä Harleylla oli mielessä. Phoebe ei kuitenkaan estänyt häntä, vaan nojautui itsekin lähemmäs häntä. Harleyn suudelma oli täydellinen. Se oli Phoeben ensisuudelma, hän tajusi riemuissaan. Silloin Phoebe tajusi miten korviaan myöten hän olikaan ollut ihastunut tuohon komeaan mieheen.
  "Tätä", Harley mumisi Phoeben huulia vasten, hänkin selvästi riemuissaan Phoeben reaktiosta.

 Kun he vetäytyivät irti toisistaan, Harley sanoi:"Ihastuin sinuun heti kun näin sinut siellä rannalla. Ihosi on niin kauniin vihreä, kuin smaragdi, ja silmäsi loistavat kuin tähtitaivas valon osuessa niihin."

 "Minäkin olen pikkuhiljaa alkanut ihastumaan sinuun. Etenkin tänään oli tosi hauskaa. En taidakaan lähteä ihan vielä. Mennäänkö tuonne penkille vähän istumaan?" Phoebe jatkoi vihjailevasti.

He kävivät ottamassa uimapuvut pois ja laittamassa vaatteet päälle ja menivät sitten altaiden vieressä olevalle penkille.

 Aluksi he istuivat siivosti erillään toisistaan. Phoebekin yritti olla oikein naisellinen ja laittoi jalkansa ristiin.

 Lopulta Harley sanoi silkin pehmeällä äänellään: "Tulehan vähän tähän mun kainaloon"

 Phoebe siirtyi ilomielin lähemmäksi Harleytä. Siinä oli niin turvallista.

"Silmäsi ovat niin kauniit, puhumattakaan täyteläisistä huulistasi", Harley sanoi katsoen Phoebea silmiin.

 

Muuta ei tarvittu. He suutelivat toisiaan tälläkertaa intohimoisemmin. Phoebe ei ollut koskaan ollut niin onnellinen. Kaikki huolet pyyhkiytyivät pois hänen mielestään.

 

 Kun he irtaantuivat toisistaan, Harley sanoi vakavana: Meillä on vain yksi ongelma, Jenni."

 Phoebe vetäytyi kauemmas Harleystä. "Niin, Jenni. Mitä me hänen kanssaan teemme? Sinähän seurustelet hänen kanssaan ja nyt jos me... tai siis jos mekin vaikka alkaisimme seurustelemaan..."Phoebe jatkoi ujona.

"En enää pidä Jennistä sillä tavalla, vaan sinusta. Hoidan kyllä asian, eikä sinun tarvitse vaivata päätäsi sillä" Harley sanoi lempeästi.

"Mutta nyt minun varmaan pitää oikeasti lähteä. Kello on jo melkein kolme."

 He suutelivat vielä hyvästiksi, eivätkä he tällä kertaa arastelleet yhtään. Phoebe kietoutui tiukasti Harleyn ympärille ja Phoebe olisi halunnut heidän suudelmansa jatkuvan ikuisesti.

Niin ei tietenkään käynyt vaan lopulta Phoebe istahti tilaamansa taksin kyytiin. Phoebe oli kuitenki onnellisempi kuin koskaan. Hän seurusteli ensimmäisen kerran elämässään.


Siinä olisi sitten toinen osa. Mitäs tykkäsitte? Vähän romantiikkaakin mahtui tähän tarinaan. Ja muistakaahan sitten taas kommentoida, risuja ja ruusuja otetaan vastaan :)