En todellakaan tiedä mitä tähän sanoa, koska edellinen osa tuli 22.12.2013!! Motivaatio loppu ja jotenki tämä jäi ihan kokonaan. Sitten sims meni sekasin ja jouduin asentamaan sen uudestaan. Ajattelin että ihan sama, en jaksa säästää blogiin tarvittavia tallennuksia. Ja en tienny yhtään että jatkanko joskus vai en. No tänään sitte yhtäkkiä tuli taas blogi mieleen ja päätin käyä kattomassa ja lukemassa edellisiä kirjotuksia. Sitte jotenki innostuin ja mulla oli kaikki kuvat jo otettu tätä seuraavaa osaa varten. Tulin bloggeriin ja näin että vajaa puolet postauksesta oli kirjotettu. Joten ajattelin sitte jatkaa, koska musta tähän on kehkeytymässä niin hyvä juoni ja mulla oli ja on edelleen paljon ideoita tän tarinan suhteen. En silti lupaa mitään ja teen tätä täysin fiiliksen mukaan. Itellenihän mää tätä kirjotan. Lukea saa jos haluaa, mutta ei oo pakko. :) Harmittaa vaan ku sims maailma legacyjen osalta tuntuu kuolleen ihan kokonaan. Tuntuu jotenki niin haikeelta... Ehkä nelosen pelaajat sitte innostuis. Mutta tosiaan mulla ei oo enää ladattuja paitsi muutamat hiukset, ei oo posepalyeria eikä näitä tallennuksia, joten saa nähä. Ainaki julkasen tän postauksen ja katon jaksanko tehä tallennukset uudestaan ja jatkaa tarinaa. Seuraavasta osasta ku pitäs tulla niin jännä. ;) Mutta nyt, tarina alkakoon!
Phoebe nyrpisti nenäänsä inhosta, saapuessaan Zoen huoneeseen. Ei siksi että siellä olisi haissut pahalle -huone tuoksui vain hyvälle- vaan tapetin takia. Se oli aivan liian räikeän pinkki eikä Phoebe tykännyt siitä yhtään. Netissä se oli näyttänyt ihan erilaiselta. Pitäisi muistaa mainita asiasta Harleylle.
Hän nosti pienen Zoen syliinsä. Phoebe oli päättänyt viedä tytön tänään ulos läheiseen puistoon. Hän saisi siinä samalla vähän itsekin ulkoilmaa, pitkän sisällä lojumisen jälkeen.
Hän laski Zoen upouusiin rattaisiin. Samalla nekin tulisi koetestattua. Phoebe oli vuorannut tytön toppavaatteisiin. Onneksi ulkona ei silti ollut ihan jäätävän kylmä. Hänen tietonsa mukaan Islaan ei edes tulisi yhtä kylmiä talvia kuin mitä Riverviewissä oli ollut.
Puistoon ei ollut pitkä matka, sillä se oli ihan heidän talonsa vieressä. Talon jopa näki puistosta käsin. Phoebe ei heti halunnut mennä Zoen kanssa kovin kauas.
Puisto oli pieni mutta kaunis paikka. Tänään siellä ei näkynyt ristin sielua...
Phoebe työnteli rattaita leveästi hymyillen.
Pian hän päätti istahtaa penkille ja ihailemaan maisemia. Isla Paradison
talvi oli todella kaunis. Hiostavan kesän jälkeen oli ihana saada vähän
vaihtelua. Kunnes yhtäkkiä Phoebe havaitsi silmäkulmassaan liikettä, ja tajusi jonkun seisovan pusikossa lehtien takana piilossa. Phoebe hätkähti kun tajusi että tämä selvästikin vakoili häntä. Lisäksi Phoebe ihmetteli tämän vaatetusta.
Silloin tyyppi otti jalat alleen ja juoksi tiehensä. Ilmeisesti hän oli tajunnut tulleensa nähdyksi.
Phoebea alkoi ahdistaa niin, että hän lähti kotiin. Tyyppi oli ollut niin epämääräinen, että häntä ei huvittanut jäädä odottamaan seuraavaa askelta.
Kotiin päästyään Harley oli paraikaa kokkailemassa. Phoebe ei kuitenkaan halunnut puhua äskeisestä, sillä kun hän oli päässyt kotiin turvaan, koko juttu oli alkanut vaikuttaa naurettavalta. Eihän hän mitenkään voinut olla varma, että tyyppi oli vakoillut häntä. Phoeben mielikuvitus oli vain alkanut lentää lapsen tavoin.
"Ai sinä olet laittamassa ruokaa. Joko se on valmista?" Phoebe kysyi.
"Ei vielä. Tulit paljon aikaisemmin kuin oletin", Harley sanoi hiukan harmistuneena. Hän olisi halunnut yllättää Phoeben tekemällä tälle gourmee aterian, sillävälin kun vaimo oli ollut puistossa.
"Ai", Phoebe tokaisi nolona ja vei Zoen lastenhuoneeseen.
Phoebe istahti Zoen huoneessa olevaan nojatuoliin ja yritti nukuttaa tytön uneen, laulamalla tälle. Välillä hän höpötteli omiaan ja välillä taas kertoili satuja. Aluksi Zoe kitisi ja hytkyi, mutta pian tämä kuitenkin alkoi rauhoittumaan. Pian vauva köllötti tyytyväisenä äitinsä käsivarsilla ja pikkuhiljaa, noin vartin päästä, Zoe nukahti äitinsä syliin. Phoebe laski että se oli ennätysaika. Yleensä Zoeta piti nukuttaa melkein tunnin, joskus jopa yli. Ilmeisesti ulkoilulenki oli tehnyt hyvää, vaikka olikin ollut niin lyhyt.
Phoebe laski unessa olevan lapsen kehtoon, ja peitteli tämän niin varovasti kuin pystyi.
Koska ruoka ei ollut vieläkään valmista - Harley oli tekemässä kyllä todella isotöistä ruokaa - Phoebe ehti vielä laittaa pyykit koneeseen. Nyt kun heille oli vihdoin ostettu pyykinpesukone, hän rakasti pyykkäämistä.
"Ruoka on nyt valmista!" Harley huikkasi juuri kun Phoebe astui ulos kylpyhuoneesta.
"Juuri sopivasti", Phoebe mutisi tyytyväisenä.
He istahtivat pöytään, ja Phoebelle selvisi että harley oli kokannut heille jotain intialaista ruokaa, ja salaattia. Se oli herkullista. Phoebe päätti että nyt olisi aika keskustella parista asiasta.
"Mitä mieltä olet Zoen tapetista, Harley?" Phoebe kysyi kuin ohimennen.
''Mitä niistä? Minusta ne ovat hyvät, oikein tyttömäiset."
''Niin kai, mutta ne eivät näytä yhtään siltä miltä niiden piti. Väri suorastaan hyppää silmille kun astuu huoneeseen. Minusta vähän tuntuu, että meidän pitäisi ostaa uudet tapetit'', Phoebe sanoi varovasti vihjaillen.
Harley vain hymyili. Häntä huvitti vaimonsa varovaisuus.
Onneksi Harley oli hyvällä tuulella ja suostui hetken mietinnän jälkeen vaihtamaan tapetteja. Mutta vain sillä ehdolla että Phoebe hoitaisi kaiken, ja hän itse saisi sillä aikaa maata sohvalla, niinkuin hän asian rempseästi ilmaisi.
Heti syötyään Phoebe meni tohkeissaan höpöttämään Zoelle miten tämä saisi uudet tapetit.
***
Oli kulunut viikko siitä kun Ahleyt olivat suunnitelleet uutta tapettia Zoelle - tai Phoebe oli suunnitellu ja Harley vain oli antanut hyväksyntänsä - kun tapetoija viimein tuli. Mies oli ehtinyt tapetoida huonetta vasta hetken, ja Phoebe oli jo nyt menettänyt hermonsa häneen. Hän oli juuri tekemässä syntymäpäiväkakkua tyttärelleen, kun lastenhuoneesta kuului äänekäs kolahdus ja Zoe heräsi jälleen kerran.
"Mitä se ukko taas kolistelee niitä tikkaita!" Phoebe murahti ja alistuneena lähti hyssyttämään Zoeta.
Kehto oli tapetoinnin ajaksi siirretty aikuisten makuuhuoneeseen.
"Shhh.... pikkuinen. Älä itke. Phoebe hyssytteli ja yritti rauhoitella häntä. Se ei ollutkaan mikään pikku juttu vaan häneltä meni ikuisuus saada Zoe rauhoittumaan. Pikkuista ei kuitenkaan kannattaisi enää nukuttaa, sillä pian juhittaisiin hänen syntymäpäiviään.
Sen jälkeen Phoebella oli pari valittua sanaa tapetoijalle. Mutta järkytyksekseen hän näkikin tämän vain lepertelemässä Ruusulle.
"Anteeksi, mutta mitä minun silmäni näkevätkään?" Phoebe kysyi pöyristyneenä. "Sinun piti tapetoida eikä leikkiä kissan kanssa!" Hän sanoi hiljaa tiuskaisten.
"Öö... tuotanoin rouva. Minä jatkan taas töitäni", mies änkytti ja käänty katsomaan Phoebea.
"Ja katsokin että et herätä Zoeta enää yhtään kertaa!" Phoebe huokaisi ja lähti huoneesta.
Hänen oli kuitenkin piristettävä mielensä, sillä nyt juhlittiin Zoen ensimmäisiä syntymäpäiviä. Harly tuli myös katsomaan tyttärensä kasvua isoksi tytöksi.
Phoebe katsoi kakkua haikeana. Se muistuttä häntä heidän hääkakustaan ja Zoen syntymästä. Aika vain meni niin nopeasti eteenpään, eikä sille mahtanut mitään. Piti yrittää pysyä kyydissä.
Zoesta kasvoikin erityisen herttainen ja nauravainen taapero. Äiti laski Zoen maahan. Tyttö oli
perinyt vaarinsa hiukset.
Taapero jokelteli iloisesti lattialla.
Phoebe laski Zoen maahan, jotta tämä voisi leikkie uusilla leluillaan.
Vanhemmat söivät syntymäpäiväkakkua ja puhelivat iloisesti niitä näitä.
Harley laittoi Zoen ensimmäistä kertaa syöttötuoliin ja antoi tälle ruokaa. Syönti sujui hetken opettelun jälkeen ihan kohtalaisesti...
Sitten oli päiväunien aika. Harley otti tytön syliin ja kertoi tälle saman sadun, jota hän oli itse lapsuudessaan monesti kuullut. Zoe näytti pitävän siitä.
Kun Zoe oli nukahtamaisillaan, Harley laski tämän sänkyynsä.
Zoe oli erittäin suloinen nukkuessaan.
Silläaikaa Phoebe katseli romanttista televisio-ohjelmaa.
***
Talvi eteni nopeasti ja pian tuli jouluaatto. Sinä päivänä lunta satoi rankasti. Talo oli Phoeben toiveen mukaisesti koristeltu näteillä roikkuvilla valoilla, jotka kiersivät koko talon katon.
Sisällä Ashleyn perheen talossa, oli syömässä pieni perhe. Tylsästi he söivät vain spagettia tomaattikastikkeella, sillä jouluruoka oli mennyt pilalle - toisin sanoen Bhoebe oli polttanut kinkun uunissa - joten heidän oli tyytyminen tähän.
Mutta lopulta tunnelma nousi kattoon kun joulupukki saapui kolkuttelemaan oven taakse. Hän oli erittäin odotettu vieras.
Zoe kiljaisi riemusta ja hamusi ujosti äitinsä syliä kun pukki saapui. Vanhemmat toivottivat pukin lämpimästi tervetulleeksi.
"Katso Zoe, pukki tuli Korvatunturilta sinua katsomaan. Hänellä on sinulle muutama lahja."
"Olenko minä äiti ollut kiltisti?" Zoe kysyi ujona ja huiskutti pukille kättä. Molemmat aikuiset nauroivat ja Phoebe ojensi Zoen joulupukille.
Pukki kutitti lasta ja kuuli lapsen heleän naurun.
"Olet ollut oikein kiltisti. Siksi minun tonttuni ovat tehneet sinulle erityisen mukavia lahjoja. Muorikin lähetti sinulle terveisiä."
Zoe näytti oikein tyytyväiseltä itseensä.
Sitten istahdettiin sohvalle ja pukki kertoi tarinoita Korvatunturilta. Zoen sormi meni suuhun, kun hän niin keskittyneenä kuunteli tarinoita.
Sitten pukki antoi lahjansa. Hänen piti mennä toisten lasten luo.
He vilkuttivat hänelle kun joulupukki astui ulos ovesta ja lähti.
Sitten avattiin lahjat.
Molemmat aikuiset saivat omat lahjansa. Phoebe sai lahjan vanhemmiltaan sekä Harleylta.
Harley avasi oman pakettinsa jännityksen vallassa. Se oli Phoebelta.
Zoe oli saanut ksylofonin, ja soitteli sitä riemuissaan.
***
Sen jälkeen arki lähti taas rullaamaan sujuvasti. Phoebe jatkoi maalaamistaan. Hän oli kehittynyt siinä hurjasti.
Välillä hänet keskeytti Zoen vaativa huuto. Tytöllä oli taas nälkä.
"Uppista. Mitäs pikkuinen haluaa. Nälkäkö on?" Phoebe leperteli nostaessaan tytärtään kehdosta.
Sitten he menivät keittiöön ja Phoebe antoi hänelle ruokaa.
Syöminen oli edelleen yhtä sotkuista puuhaa...
***
Eräänä iltapäivänä vanhemmat halusivat vähän omaa aikaa. Ulkona oli kaunis pakkasilma joten he halusivat lähteä ulos luistelemaan.
"Voivoi, mitähän tästäkin tulee. En ole luistellun sitten nuoruusvuosieni", Harley vaikeroi kun hän astui jäälle.
Luistelu ei sujunut Phoebeltakaan niin hyvin kuin hän oli olettanut. Hänenkin edelliskerrasta oli jo aikaa.
Hetken heidän pitikin palauttaa mieleensä luistelun salat. Loputa se kuitenkin alkoi sujua.
He hamusivat toistensa otetta ja pyörivät hetken piirissä.
Sitten he suutelivat pitkään ja intohimoisesti.
